Miten kuoro voi toimia monikulttuurisen kohtaamisen instrumenttina? Tästä keskustelivat Tampereen Sävelessä kuoronjohtaja ja pedagogi Saara Ruuska, kuoronjohtaja Sanna Valvanne sekä säveltäjä Matthew Whittall. Paneelikeskustelua johti Tampereen Sävelen tuleva taiteellinen johtaja Merzi Rajala, joka tunnetaan rytmisen kuoronjohtamisen pioneerina, säveltäjänä, sovittajana ja pedagogina.
Rajala aloittaa tilaisuuden kysymällä, mitä on monikulttuurisuus. Keskustelijat pääsevät nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, että kyse on oikeastaan hyvinkin laajasta käsitteestä. Ruuska kiteyttää:
”Jokaisessa kulttuurissa on monia puolia, eli yksikin kulttuuri koostuu erilaisista mikrokulttuureista, kuten alueellisista ja perhekulttuureista. Monikulttuurisuus kattaa myös diversiteetin yhden kulttuurin sisällä.”
Valvanne lisää, että kulttuuria on kaikki se, miten toimimme yhdessä toistemme kanssa, ja Whittall korostaa monikulttuurisuuden ja -kielisyyden olevan aivan kanadalaisuuden ytimessä, virallisestikin.
Kun keskustelun teema on saatu avattua, täsmennetään vielä, millaisesta näkökulmasta sitä juuri tässä keskustelussa katsotaan. Ruuska kertoo perustaneensa Maailma-kuoron vuonna 2010. Tällä hetkellä kuoro on mukana Ukrainan äänet -hankkeessa, jossa tehdään töitä ukrainalaisen diasporan kanssa.
”Teen työtä monikulttuurisessa ympäristössä, ja kuorotoiminta mahdollistaa monikulttuurisen kohtaamisen projektissamme”, hän kiteyttää.
Whittall kertoo, että kuorotoiminta oli hänelle alussa tärkeä ikkuna uuteen ympäristöön, kun hän saapui Suomeen 2000-luvun alussa.
”Nyt monikulttuurisuus vaikuttaa minuun opettajana. Opetan Sibelius-akatemiassa, johon tulee opiskelijoita ympäri maailmaa opiskelemaan kuorosävellystä ja kuoronjohtoa.”
Valvanne on elänyt ympäri maailmaa lapsesta asti ja tottunut työskentelemään eri maissa.
”Kun muutin takaisin Suomeen, Tapiolan kuorossa pystyin yhä kohtaamaan ihmisiä erilaisista kulttuureista. Nykyisin teen työtä lasten ja nuorten kanssa Sing&Shine-kuoroissa. Niihin kaikki ovat tervetulleita ja niissä lauletaan musiikkia ympäri maailmaa.”
Avoimuus, kunnioitus, rakkaus ja leikki
Seuraavaksi Merzi Rajala kysyy, miten monikulttuurisuus vaikuttaa keskustelijoiden työtapoihin.
”Kuorotyö on yhteisötyötä, ihan kuka vaan kuoronjohtaja voi käyttää samoja työtapoja, jos haluaa, että kuorolaiset voivat hyvin. Sisällöllisesti olen alusta asti, jo kun olin vasta musiikin harrastaja, halunnut tuoda vieraassa maassa olevia naisia yhteen ja luoda heille musiikin kautta turvallisen ympäristön, jossa voidaan tehdä yhdessä jotain mielekästä”, Ruuska kuvailee. Hänen mielestään musiikin kautta on helppo saada yhteys ihmisiin kysymällä, millainen musiikki heitä puhuttelee.
”Käytän tällaista lähestymistapaa aika paljon, varsinkin nyt ukrainalaisten kanssa. Neuvottelemme ja keskustelemme merkityksistä ja siitä, mikä on kenenkin mielestä hyvä biisi. He saavat olla asiantuntijoita.”
Ruuska kokee, että tällainen työ on merkityksellistä, koska sen kautta ihmiset tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi.
”Syvimpiä hetkiä ovat ne, kun löytyy yhteisiä asioita – kuten ukrainalaisia ja suomalaisia lauluja, jotka kertovat samoista asioista. Samanlaiset inhimillisesti koskettavat teemat tuovat tarttumapintaa erilaisten ihmisten välille, ja musiikin kautta voidaan tulla vaikeidenkin asioiden äärelle. Toki turvallinen ilmapiiri on tässä tärkeä.”
Sanna Valvanne korostaa toimivansa aina samalla tavalla, olipa laulajat minkäikäisiä tai mistä päin tahansa.
”Kun ihminen löytää yhteyden sisäiseen lapseensa, ääni vapautuu ja voidaan alkaa tehdä yhdessä musiikkia. Avoimuus, kunnioitus, rakkaus ja leikki, näillä kun lähestyy ihmistä niin hyvä tulee.”
Matthew Whittallilta Rajala kysyy, miltä suomalainen kuorokulttuuri näytti ulkopuolisen silmin hänen saapuessaan Suomeen.
”Suomessa mieslaulajat otetaan aina mielellään vastaan sekakuoroihin, kun niistä puuttuu aina mieslaulajia. Saimme heti alusta kutsuja tulla laulamaan eri kuoroihin, ja tunnelma ollut aina hyvin lämmin ja syleilevä. Kaikki on ollut tervetulleita yhteisen harrastuksen ja yhteisen intohimon kautta.”
Ruuska huomauttaa, että keskustelussa on jo useamman kerran tullut esiin ilmapiiri – se, millainen työskentelyn ja olemisen tapa halutaan luoda.
”Iso asia inklusiivisuudessa on kehollista työtä, turvan ja hyvän olon tunnetta. Tulipa ihminen mistä tahansa, hänellä voi olla paha päivä tai vaikea elämäntilanne. On tärkeää, että sallitaan kunkin senhetkinen tilanne ja pyritään siihen, että kaikkien olisi aina turvallista tulla kuoroyhteisöön omana itsenään. Erityisen ihanaa on, kun yhteisö alkaa kannatella ja vaikkapa stemmakaverit hoitavat toisiaan.”
Vaivannäkö kannattaa
Seuraavaksi pohditaan, miten kuoroa voi tietoisesti kehittää monikulttuurisemmaksi ja houkutella mukaan erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Matthew Whittallin mukaan yliopistot ovat hyviä paikkoja ja etenkin vaihto-oppilaat ovat hyvin innostuneita. Sanna Valvanne korostaa oma-aloitteisuutta ja sitä, että kuorotoiminnan laajentaminen monikulttuurisempaan suuntaan voi vaatia myös lisätyötä.
”Olen esimerkiksi käynnistänyt projekteja vastaanottokeskuksissa ehdottamalla, että voitaisiin tulla tänne pitämään laulupajoja. Tärkeintä on saada ihmiset yhteen ja tehdä yhdessä. Kun ihmisiä sitten kutsutaan vastaanottokeskuksista kuoroharjoituksiin, voi olla, että pitää nähdä vähän vaivaa vaikkapa hankkimalla kuljetukset. Mutta jos sen vaivannäön jaksaa, on mikä tahansa mahdollista.”
Saara Ruuska tuo esiin myös viestinnällisen näkökulman.
”Jos kuoron verkkosivut ovat ainoastaan suomeksi, ei ole kovin todennäköistä, että sitä kautta löytyy uusia ei-suomenkielisiä kuorolaisia. Meillä englanninkieliset sivut ja siellä vielä maininta, että ollaan monikulttuurinen kuoro. Tätä kautta saamme paljon ihmisiä koelauluihin.”
Entä miten toimia siinä vaiheessa, jos kuoro alkaa monikulttuuristua?Valvanteen mukaan on tärkeä keskustella asiasta omien kuorolaistensa kanssa ja antaa heille välineitä kohtaamiseen, jos vaikka ujostuttaa kohdata vieraita tai uudenlaisia ihmisiä.
Ruuska nostaa jälleen esiin kielellisen ulottuvuuden. Kuoro voi neuvotella toimintakielestään vaikkapa jokaisen kauden aluksi. Kuoronjohtajan on myös tärkeä olla tekemättä oletuksia vaan kysyä, millä kielellä kukin kuorolainen mieluiten kommunikoi. Myös Whittall korostaa kommunikaation tärkeyttä ja oletusten välttämistä.
”Pitää miettiä, mistä kulttuurista oppilas tulee ja mikä on heidän perinteensä, ja sen jälkeen keskustella avoimesti. Kun sain israelilaisen oppilaan, keskustelimme yhdessä, haluaako olla mukana jouluun liittyvissä projekteissa. Ukrainalaisten kanssa taas olen törmännyt paitsi kielimuuriin, myös erilaisiin oppimiskulttuureihin. Se saattaa vaatia opettajan lähestymistavan muuttamista merkittävästikin.”
Monenlaista erilaisuutta
Erilaisista uskonnollisista taustoista syntyviä ongelmatilanteita keskustelijat eivät ole niinkään kokeneet. Sen sijaan pattitilanteita voivat synnyttää monet muut ihmisiä jakavat tekijät. Valvanne kertoo projektista, jossa hän oli käynnistämässä lastenkuoroja Guatemalassa. Projektiin oli otettu mukaan lapsia hyvinkin erilaisista yhteiskuntaluokista – oli lapsia orpokodeista, oli lapsia kaduilta, oli mayalapsia ja oli varakkaiden perheiden lapsia.
”Aluksi emme saaneet heitä millään laulamaan. Aistin, että he pelkäävät, ja ajattelin, että he pelkäävät aikuisia siinä projektissa. Vein heidät jalkapallokentälle ilman muita aikuisia ja sanoin, että nyt huudetaan, ja se avasi korkin.”
Myös improvisaatioharjoitukset takkusivat aluksi, koska lapset tiedostivat erilaisuutensa. Mutta kun lapsille avasi asian – sen, ettei erilaisuus haittaa, solmu aukesi.
”Ja kun tuli esiintymisaika, mayalapsia hävetti ne heidän maailman kauneimmat kansallispukunsa! Kun sanoimme, että mekin laitamme kansallispuvut päälle, he lopulta uskalsivat ja olivat tosi onnellisia.”
Ruuska korostaa, että sensitiivisyyden pitäisi olla ohjenuorana aina, mutta helposti tämä unohtuu varsinkin silloin, kun kuvittelemme olevamme homogeenisessä porukassa. Hän ei mielellään esimerkiksi esiinny jumalanpalveluksissa, vaikka kirkkojen kanssa yhteistyötä tehdäänkin. Ruuska korostaa myös erilaisten merkityksenantojen ja luentatapojen mahdollisuutta lauluissa itsessään.
”Ukrainalaisten kanssa meillä oli venäläinen kansanlaulu, koskettava ja sodanvastainen. Arvasin, että ukrainalaiset eivät varmaan halunneet sitä laulaa, mutta en kuitenkaan halunnut olettaa vaan keskustella asiasta yhden ukrainalaisen kanssa, johon minulla on läheiset ja luottamukselliset välit. Hän sanoi, ettei missään nimessä tahdo laulaa sitä, ei ainakaan ennen kuin sota on ohi. Mutta on ihanaa, että työni on luoda tiloja, joissa voi käydä tällaisia vaikeita keskusteluja.”
Myös Rajalalla on vastaavanlainen kokemus liittyen ukrainalaisen ja venäläisen kulttuurin tämänhetkiseen jännitteiseen tilanteeseen. Hänellä oli nimittäin sekä ukrainalainen että venäläismielinen ryhmäläinen, joiden kanssa hän kävi keskusteluja kuukauden ajan, ennen kuin tilanne saatiin heltymään.
”Tästä tulee se kauneus, mikä monikulttuurisuudesta seuraa, että kun tulee vaikea tilanne, ollaan rohkeita ja uskalletaan fasilitoida kriisitilanteita. Minua jännitti, osaanko luoda turvallisen tilan ja johtaa tätä keskustelua, mutta lopulta se vahvisti ryhmää. Saimme kokemuksen, että osattiin käydä tämäkin vaikea dialogi.”
Valvanteella puolestaan on jännittävä tilanne edessään.
”Olen viemässä kuoroni gospel-festivaalille Keniaan tänä kesänä Keniaan, ja meillä on myös muslimeja kuorossa. Ensimmäiset, jotka ilmoittautuivat mukaan, olivat nämä muslimiperheestä tulevat. Ja itse kun ihmettelin, että voinko omalla maailmankatsomuksellani lähteä gospel-festarille!”
Kun hän oli kysynyt perheeltä, haluavatko he todella osallistua tällaiseen retkeen, olivat he vastanneet, että tärkeintähän tässä on se, että tehdään ja mennään yhdessä. Myös vastaanottava festivaaliorganisaatio oli sanonut, ettei heitä haittaa muslimilaulajien osallistuminen, tärkeintä on hyvä henki ja rakkaus.
”Mutta kyllä minua aika lailla jännittää”, tunnustaa Valvanne.
Ruuska päättää keskustelun vetämällä yhteen monikulttuurisuuden tuomia hyviä puolia.
”Se, miten suhtaudun erilaisiin ihmisiin kuin millainen olen itse, tuo minulle mahdollisuuden kasvaa ihmisenä. Monikulttuurisuus näkyy elimellisesti myös sisällöissä. Teemme maailmanmusiikkia, joka nousee laulajistosta. Se on uskomaton tietopankki kieliä, äänteitä, merkityksiä, rytmiikkaa ja soinnullisia asioita. Ja mitä useammanlainen ihminen saa olla mukana kuorossa, sitä enemmän se mahdollistaa sisäisen moninaisuuden ja vapauttaa jokaisen olemaan itsensä.”